mikä minä maa?

Kulttuuripääkaupunki Turku

2011-01-07T17:21:00.001+02:00

Pääkaupunki: kulttuuri-Turku.

Kaupunkikulttuurit, urkupää.

Päät urku auki punk! Ritut, luut.

Punkkua kuluu, päätti Rur. Itku!

Irti räät, kuulakunkku tipuit.

MOLO. GO!

Turkulaine Helsingis. Eiku...

2011-01-07T16:42:00.004+02:00

Mää oli jo vuasii turkulaine Helsingis. Ain oli kauhia ikävä kotti ja Aurajoe rannal.

No mää sit pääsi takas Turkku asumaa vähäks aikaa. Ja ny munst sit ain välil tunttu, et mää olenki helsinkiläine Turus. Kyl se on kauhia!

Mut starilaist munst ei tul ikin!

Kevät

2010-05-02T19:02:00.002+03:00

Kylmä tuuli teki parhaansa pyyhkiäkseen auringon lämmön kasvoiltani. Mutta ei onnistunut.

Kuljin katuja, puistoissa, läpi kaupungin. Vastaani tuli ihmisiä. Hymyileviä, nauravia. Puolalanpuisto näytti minulle hiirenkorvansa. Minulla oli hyvä olla.

Miksi en saa jäädä?

Musta aukko

2010-02-11T21:00:00.002+02:00

Hakkaan päätäni seinään.

Sisälläni on musta aukko. Yritän täyttää sitä milloin milläkin.

Ahmimalla, juhlimalla, hikoilemalla, suorittamalla.

Olen huono ja täydellinen. Vuorotellen.

Mutta ei se täyty.

Hakkaan päätäni seinään. Se tulee kipeäksi. Seinä.

Ruususuu

2010-02-11T20:50:00.001+02:00

Ruususuu,

saviposki,

hiilisilmä.

Kuolemako olet vai elämä?

Lakanat ovat kylmät, mutta sinä olet lämmin,

ja kätesi on pehmeä.

Eihän aamu tule?

Vuoristorata

2010-02-11T20:45:00.001+02:00

Vuoristoradalla on rankkaa.

Ylämäet ovat jyrkkiä ja pitkiä. Ne vievät voimat.

Alamäet. Nekin ovat jyrkkiä, mutta nopeasti ohi.

Ja niiden jälkeen vasta väsyttääkin...

Tyhjää

2010-02-11T20:42:00.004+02:00

Sanoja paperille. Piirrä kirjaimia peräkkäin!

Kieltä ilman mieltä. Mihin katosi ajatus?
No, kuka sitä edes tarvitsee!

Mutta mitä tehdä, kun tunteetkin ovat hukassa?

Oppimispäiväkirja 6. vko, Aikamme kulttuurihistoria

2009-10-21T18:40:00.004+03:00

Keskiviikko 21. lokakuuta

1) Vastaus opettajan kysymykseen: ”Onko ajatuksesi kulttuurihistorian mahdollisuuksista muuttunut kurssin aikana?”

Ajatukseni kulttuurihistorian alasta, näkökulmista ja tehtävistä on hiukan muuttunut tämän kurssin aikana.

Kurssin alussa vastasin kysymykseen näin: "Miellän kulttuurihistorian kulttuurin, taiteiden ja estetiikan historiaksi. Kulttuuri tässä kuitenkin laajasti käsitettynä: se sisältää melkein kaiken ihan arkipäiväisenkin ihmisen toiminnan (rakennukset, tapakulttuuri, pukeutuminen, jne.), ei pelkästään ns. korkeakulttuuria. Siksi kulttuurihistorian piiriin voikin mielestäni kuulua melkein kaikki elämänalueet."

Omassa mielessäni painottuivat erityisesti luovuuteen, taiteisiin ja estetiikkaan liittyvät kulttuurihistorian osa-alueet (sisältäen myös "tavallisen" kansan kulttuurin ja populaarikulttuurin).

Nyt huomaan niiden olevan vain pieni osa kulttuurihistoriaa, eikä ollenkaan niin tärkeä kuin aluksi ajattelin. Oma kiinnostukseni kohdistuu silti ehkä eniten juuri niihin liittyviin sisältöihin. Onneksi kulttuurihistorian sisällä voi helposti suuntautua itseä kiinnostaviin aiheisiin!

2) Mitä opin tällä viikolla: Modernismi ja modernin mentaliteetin muotoutuminen Suomessa

Tällä viikolla luin Hetkiä historiassa -kirjasta Kari Immosen todella mielenkiintoisen artikkelin Suuresta desilluusiosta kulttuurin markkinoille – Suomen kulttuurisen kentän muuttuminen sodan jälkeen.

Opin ensinnäkin mitä tarkoitetaan modernismin käsitteellä: käsitys siitä, mikä on uudenaikaista, nykyaikaista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa. Opin myös, että sen ensimmäiset ideat saapuivat suomeen 1900-luvun alussa, mutta että se juurtui tänne vasta sotien jälkeen 1950- ja -60-luvilla. Sotien jälkeen siitä tuli jopa muotitermi: kaikki muodikas, kuten jazz-musiikki, amerikkalaiset elokuvat, kosmetiikka, autot ja urheilu, ekspressionistinen taide, vapaamittaiset runot, jne. olivat modernia.

Oppimispäiväkirja5. vko, Uusimman ajan kulttuurihistoria

2009-10-11T18:52:00.002+03:00

Perjantai 9. lokakuuta

Tällä viikolla opin uutta kahdesta toisiinsa liittyvästä asiasta:

1) Aikakäsityksen muutos

Minulle oli yllätys, että yhtenäinen aika eri paikkakuntien omien aikojen sijaan tuli käyttöön vasta 1800-luvun lopulla!

Liikenteen nopeutuminen ja sen vaatimat yhtenäiset aikataulut tietysti ovat looginen syy ajan yhtenäistämisen tarpeelle.

Aikataulujen tarpeen ja myöhästymisen pelon taustalla oli Ollilan artikkelin mukaan isompiakin muutoksia: teollistuminen ja kaupungistuminen. Maatiloilla kukin voi tietenkin tehdä työt luonnon ja vuorokaudenaikojen rytmissä eikä minuuttiaikatauluja tarvittu, mutta tehtaassa työntekijöiden oli oltava paikalla täsmälleen samaan aikaan, jotta koneet saatiin pysymään käynnissä.

Samalla syklinen aikakäsitys (vuorokauden ja vuodenaikojen kierto) muuttui lineaariseksi aikakäsitykseksi. Aika kului ja virtasi koko ajan eteenpäin.

Tämä oli ihmisille suuri mullistus ja vaati sopeutumista. Ihmisiä alettiinkin koulia täsmällisyyteen mm. kouluissa. Samalla tulivat käyttöön virka-ajat, joihin tuli tietenkin sopeutua niin virkamiesten kuin heidän asiakkaidensakin.

2) Maallistuminen

Samalla tieteen kehitys aloitti maallistumiskehityksen, aluksi yläluokan piirissä. Biologian ja lääketieteen kehitys siirsivät mielenkiintoa sielusta ruumiiseen. Sielun pelastamisen sijasta haluttiin huolehtia ruumiin hyvin voinnista ja lääkärit tulivat pappien tilalle ohjeistamaan ihmisiä hyvästä elämästä.

Samalla ikuisuuden käsitteen merkitys väheni. Sielun pelastaminen ikuiseen elämään ei ollut jokapäiväisessä elämässä enää niin tärkeää.

3) Ihmisyyden dualismi

Verkkokeskustelussa opin hauskan asian Krista Lihvoselta: muinaisessa suomalaisessa kulttuurissa ei suinkaan uskottu dualismiin eli ihmisen jakoon kahtia: henkeen ja ruumiiseen. Muinaiset suomalaiset jaottelivatkin ihmisen neljään:

Itse oli ihmisen "sielu", ihminen itse, hänen henkinen olemuksensa. Itsen saattoi menettää, mutta säilyä silti hengissä.

Löyly eli henki puolestaan oli ihmisen elinvoima. Henkensä/löylynsä menettänyt oli fyysisesti kuollut.

Luonto käsitettiin joko vanhemmilta/esivanhemmilta perittyinä luonteenpiirteinä/temperamenttina ja suojelusenkelityyppisenä haltijana, joka saattoi olla joskus heikko tai voimakaskin (olla haltioissaan, voimakasluontoinen).

Neljänneksi oli ruumis ja sen toiminnot.

Oppimispäiväkirja4. vko, Uuden ajan kulttuurihistoria

2009-10-11T18:48:00.002+03:00

Torstai 8. lokakuuta

Tällä viikolla minulla on ollut kovin vähän aikaa käyttää kulttuurihistorian opiskeluun. Yksi minua erityisesti kiinnostanut seikka kuitenkin nousi esiin Liisa Lagerstamin artikkelissa Aristokraattinen maailmankirja – Opintomatkat osana 1600-luvun ruotsalaista aateliskasvatusta.

Muistan kyllä aiemminkin kuulleeni/lukeneeni ylempien säätyjen vesojen opinnoista ulkomaisissa yliopistoissa (esim. Pariisissa). En kuitenkaan tiennyt tällaisesta ”koulutusohjelmasta”, joka oli aatelismiehille ”must”. Siinähän oli siis kolme osaa:

1) Alkeisopetus, joka alkoi hyvin nuorena ja sisälsi grammatiikkaa, kristinopin perusteita ja tapakasvatusta.

2) Yliopisto-opinnot, jotka alkoivat noin 12-vuotiaana ja sisälsivät erityisesti klassisen humanismin ja latinan kielen opintoja.

3) Ulkomaanmatka kierrellen eri maissa eli peregrinaatio, jonka aikana oli tarkoitus oppia ritarillisia taitoja, sotatieteitä, kansankieliä ja muodinmukaisen tapakulttuurin sääntöjä. Lisäksi matkan keskeinen osa oli liikkua vieraissa maissa matkailijana keräten vaikutteita näkemästään ja kuulemastaan.

Mielestäni tämä vertautuu jossain määrin nykyiseen diplomaattien koulutukseen yliopisto-opintoineen, virallisine harjoitteluineen eri maissa ja etenemiseen pikkuhiljaa tehtävien hierarkiassa.

Oppimispäiväkirja3. vko, Keskiajan kulttuurihistoria

2009-10-11T18:44:00.002+03:00

Keskiviikko 30.9.

Tällä viikolla olen oppinut uutta ainakin neljästä asiasta:

1. Kontekstin merkitys kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessa

Konteksti on valittava tutkimusaiheen ja sen näkökulman ehdoilla. Samasta lähdeaineistosta voi kirjoittaa useita erilaisia tutkimuksia. Kysymyksenasettelun muuttuessa myös tutkimuksen konteksti pitää rakentaa uudestaan. Tutkija valitsee, mitkä asiat hän ottaa huomioon kontekstia rakentaessaan, siis tekee rajauksia.

Uusi tiettyyn teemaan keskittyvä tutkimus voi myös muuttaa käsityksiämme jostakin ilmiöstä ja samalla kontekstista. Tämän liittyy tutkimuksen dialogisuuteen. Kun tutkija käy lähteidensä kanssa dialogia, hän voi saada selville tutkittavasta ilmiöstä tai sen aikakaudesta asioita, jotka muuttavat hänen käsitystään kyseisestä ajankohdasta, sen yhteiskunnasta, kulttuurista tms. aikakauteen liittyvästä asiasta. Näin käsitys kontekstista voi muuttua joko tässä samaisessa tutkimuksessa tai tulevissa tutkimuksissa, joissa kohteena on jokin saman aikakauden ilmiö.

2. Keskiajan taiteen kauneusihanne ja alastomuus taiteessa

Keskiajan ihannenaisella oli leveä lantio, jota vaatteilla. Tämä näkyy myös keskiajan alastonkuvissa, joissa Leena Rossin tekstin mukaan hahmoilla on näkymättömät vaatteet yllään. Heidän vartalonsa on siis kuvattu ikään kuin vaatteiden aikaansaamat korostukset näkyisivätkin alastomassa vartalossa, esim. suuri vatsan ja lantion alue. Lisäksi keskiajalla korkea otsa oli merkki älykkyydestä. Myös askeesi liittyy keskiajan kauneusihanteeseen. Kristuksen yhteyteen pyrkivät naiset, nunnat säännöstelivät syömistään ja laihtuivat hyvin pieniksi. (Mikä tosin on ristiriidassa kookkaan lantion kanssa.)

Keskiajan alastomuus on yleensä epäseksuaalisempaa kuin antiikin ja varhaisrenessanssin, jos verrataan alastonhahmojen esittämistä. Keskiaikana paheksuttiin antiikin avoimempaa ja suhtautumista eroottisuuteen, seksuaalisuuteen ja alastomuuteen ylipäätään.

3. Dualismi keskiajan yhteiskunnassa

Keskiaikaiset kirkkoisät jakoivat maailman kahtia, muuttuvaan todellisuuteen, jossa ihmiset elivät ja muuttumattomaan, jumalalliseen todellisuuteen. Jälkimmäistä pidettiin varsinaisena todellisuutena. Se sisälsi kaikkien olemassa olevien asioiden esikuvat, jotka Jumala oli viisaudessaan luonut. Muuttuvassa, inhimillisessä todellisuudessa, asiat konkretisoituivat näiden esikuvien mukaan. Tätä voi verrata Platonin ideaoppiin.

Samoin ihminen jakaantui maalliseen ruumiiseen ja jumalan yhteyteen pyrkivään sieluun. Sielun tulikin askeesin avulla ”kesyttää” ruumis ja minimoida ruumiin fyysiset tarpeet.
Toisaalta kirkkoisät eivät kuitenkaan hyväksyneet dualismia, koska Jumala kerran oli luonut kaiken maan päällä. Dualistiset vaikutteet siirtyivät kuitenkin esikristillisiltä Välimeren alueen uskonnoilta myös kristinuskoon. Maailma miellettiin taisteluksi hyvän ja pahan välillä ja luostareissakin munkit kokivat taistelevansa paholaista vastaan kieltäytyessään ruumiin himoista.

4. Askeesi nyky-yhteiskunnassa

Askeesista tuli keskiajalla kilvoittelua. Kilvoittelu varmaan kuuluu ihmisluontoon. Ihmiset haluavat aina olla sekä toistaan parempia että ylittää itsensä ja aikaisemmat suorituksensa. Surullinen esimerkki nykyaikana on anoreksia. Se on varsinaista askeesia ja kilvoittelua, vaikka siihen ei hengellistä valaistumista liitykään.

Anoreksiaa sairastava kilpailee omaa vääristynyttä minäkuvaansa vastaan, eikä koskaan voita. Samalla hän kilpailee kaikkia muita ihmisiä vastaan ollakseen heihin verrattuna kauniimpi eli laihempi (vaikkei näekään itseään ja muita realistisesti). Anoreksiassa ja sen synnyssä on myös paljon muuta itsekuriin ja kontrolliin liittyvää pakonomaisuutta (kuten liikunta), joka mielestäni on hyvin lähellä askeesia ja kilvoittelua.

Oppimispäiväkirja 2. vko, Antiikin kulttuurihistoria

2009-09-24T20:44:00.004+03:00

Torstai 24.9.

Opin tänään myös verkkokeskustelua lukemalla uuden asian:

Roomassa keisariaikana keksittiin kerrostalomaiset vuokrakasarmit.

Opiskelutoverini kirjoitti: "Yhden perheen taloja (domus) alettiin purkaa ensimmäisen vuosisadan lopulla ja niiden sijaan rakennettiin suuria asuintaloja, vuokrakasarmeja. Tilaa ja tehokkaampaa asumismuotoa tarvittiin, kun maaseudun väki muutti kaupunkeihin. Maanomistajat olivat alkaneet käyttää maatöissä valloitetuilta alueilta tuotuja orjia ja maaseudun alkuperäistä väestöä siirtyi kaupunkeihin. Roomassa nämä asuintalot olivat pääosin viisikerroksisia ja 300-luvulla jKr. jo 90 % roomalaisista asui näissä insuloissa."

Oppimispäiväkirja 2. vko, Etukäteiskurkistus tulevaan opintotehtävään

2009-09-24T12:49:00.006+03:00

Torstai 24.9.

Ajattelin jo valmistautua pikkuhiljaa peruskurssiin kuuluvan opintotehtävän tekemiseen (jossa siis kirjoitetaan n. 6 sivun esitys jostakin opinto-oppaassa mainitusta tutkimuksesta). Kirjalistalta löysin heti neljäkin mahdollista aihetta: kaksi elokuvaan, yhden sisustukseen ja yhden ravintolaelämään liittyvän.

Lähdin eilen Helsingin yliopiston opiskelijakirjastoon tutkimaan näitä ehdokkaita tarkemmin. Koska minulla ei ole ihan hirveästi aikaa panostaa tähän opiskeluun työn ja muun elämän ohella, jouduin raadollisesti tekemään valintaa myös kirjojen pituuden perusteella. Siksi jo alkuvaiheessa jätin listalta pois yli 440-sivuisen sisustusta käsittelevän teoksen.

Kirjastossa tutkin ensin elokuvaan liittyviä teoksia. Nekin kuitenkin vaikuttivat hiukan raskaslukuisilta ja lisäksi kummankin tutkimuskohde oli rajattu sekä sisällöllisesti että ajallisesti melko kapeasti.

Kun sain käsiini Merja Sillanpään tutkimuksen Säännöstelty huvi - Suomalainen ravintola 1900-luvulla, totesin löytäneeni oman aineistoni. Kirja käsittelee suomalaisen ravintolakulttuurin kehitystä vuosisadan alusta aina 1990-luvulle asti, eikä se silti ole mikään tiiliskivi. Nopealla vilkaisulla teksti myös vaikutti hyvin ja mielenkiinoisesti kirjoitetulta. Toisin sanoen teksti ei ole kuivaa! (Tieteellinen teksti varsin usein on, ikävä kyllä.)

Tuskin ehdin kirjaa vielä alkaa tosimielellä lukea ennen kirjatenttiä marraskuun alussa, mutta toivottavasti pääsen ainakin jo selailemaan sitä ja löydän kiinnostavia "herkkupaloja"!

Oppimispäiväkirja 2. vko, Antiikin kulttuurihistoria

2009-09-20T18:40:00.003+03:00

Sunnuntai 21.9.

Antiikin kulttuurihistoriasta opin ainakin, että roomalaisten ajattelu oli kontrastista ja heidän suhteensa moneen asiaan oli ambivalenttia ja ristiriitaista.

Tässä tiivistelmä ajatuksistani:

Kontrastisuus näkyy ensinnäkin vastakkainasetteluina, joita Hannu Salmen mukaan esim. Tacitus teksteissään viljelee: marmori vs. puu, kaupunki vs. metsä ja sivistys vs. barbaria.

Toisaalta ymmärrän myös roomalaisten käsitteiden ristiriitaisuuden ambivalenttisuuden kontrastisena. Aivan kuin roomalaiset eivät olisi osanneet päättää, mitä jokin asia tai käsite lopulta tarkoittaa tai symboloi.

Esimerkiksi roomalaisten oma "metsäinen" menneisyys: kaupungin myyttiset perustajat Romulus ja Remushan olivat erämaan lapsia ja villin suden kasvatteja. Silti germaanien metsä nähtiin nimenomaan pelottavana villiyden ja barbaarisuuden tyyssijana.

Barbaaristen germaanien saatettiin sanoa olevan alkukantaisia, mutta samaan aikaan heissä oli jotain "turmeltumatonta".

Roomalaiset ihannoivat luontoa, mutta eivät kuitenkaan täysin koskematonta "villiä" luontoa. Luonnonilmiöitä ihasteltiin, mutta vain kun niitä voitiin seurata "katselijan" roolissa, joutumatta kokemaan niiden voimaa.

Myös kaupunkilaisuuteen suhtauduttiin ristiriitaisesti. Kaupungit olivat kaiken toiminnan keskuksia ja kaupunkilaisuus oli keskeistä roomalaisessa kulttuurissa. Silti kaupunkeja saatettiin halveksua ja nuorison kaupunkilaistumisesta saatettiin olla moraalisesti huolissaan ja peräänkuuluttaa vanhoja talonpoikaisia hyveitä.

Tällainen kontrastisuus ja ambivalenttius on tuttua nykypäivänäkin. Suomalaistekaan eivät osaa päättää ovatko he kaupunkilaisia vai maalaisia. Luontoa halutaan suojella, mutta samaan aikaan sen tarjoamat "varat" on saatava ihmisen käyttöön. Eikä tämä liity pelkästään nykyihmisten luontosuhteeseen, se näkyy kyllä millä tahansa elämänalueella.

Mielestäni tämä on tapa ymmärtää (tai olla ymmärtämättä) maailmaa. Toisaalta - mutta toisaalta -ajatteluhan on merkki siitä, ettei oikein osata ottaa kantaa. Tai sanotaan ristiriitaisia asioita ilmiöstä, kun ei ymmärretä sitä kunnolla. Ehkä se johtuu nopeasta ympäröivän maailman muutoksesta, ihmisen käsityskyky ei pysy perässä ja syys- ja seuraussuhteet hämärtyvät. Tämä voisi olla yhteistä antiikin ajan ja nykyisten sukupolvien ihmisille.

Oppimispäiväkirja 1. vko, johdatus kulttuurihistoriaan

2009-09-20T16:39:00.006+03:00

Sunnuntai 21.9.

Sain alkuviikosta opinto-oppaan ja nyt pääsin verkkokeskustelun lisäksi tutustumaan varsinaiseen oppimateriaaliin.

Koska työ- ja muiden kiireiden vuoksi en pysty jatkuvasti seuraamaan verkkokeskustelua, huomasin mahdottomaksi seurata kaikkia aiheita. Meitä on kurssilla niin paljon, ettei aikani yksinkertaisesti riitä! Aionkin tästä lähtien poimia keskustelusta vain itseäni eniten kiinnostavia asioita.

Tämän viikon aikana opin oppiaineestamme ainakin, että kulttuurihistoria on historian lisäksi lähellä kansatiedettä, folkloristiikkaa (jotka muissa maissa muodostavat etnologian) ja antropologiaa. Lisäksi sen lähitieteitä ovat mm. taidehistoria, uskontotiede, sosiologia ja psykologia.

Näistä naapureistaan kulttuurihistoria poikkeaa enemmän näkökulmiltaan kuin tutkimusaiheiltaan. Kulttuurihistoria ei myöskään ole metodisidonnainen tieteenala, vaan tutkimusongelmasta, sen aiheesta ja näkökulmasta riippuen voidaan käyttää hyvinkin erilaisia tutkimusmenetelmiä.

Immosen määrittelyn mukaisesti opin myös, että kulttuurihistoria on:

Historiallinen, ts. tarkasteltavat ilmiöt sijoittuvat peruuttamattomasti aikaan ja tilaan eli kontekstiinsa.
Moniaikainen, ts. ajan tasot ovat kulloisessakin nykyajassa läsnä rinnakkain ja samanaikaisesti, mutta aina ainutlaatuisessa kokonaisuudessa.
Kulttuurinen, ts. ihmisen toiminta on aina kulttuurisesti (ja historiallisesti) ehdollistunutta.
Syvärakenteinen, ts. kulttuuri jakautuu syvärakenteeseen ja toiminnan tasoon, jolloin toiminta on syvärakenteen ehdollistamaa. Kulttuurihistorian tehtävä on tutkia tätä syvärakennetta ja tarkastella sitä, miten se vaikuttaa toimintaan.
Totaalinen, ts. jokainen historiallinen nykyhetki on tietynlainen totaliteetti. Koska kaikki ilmiöt kuuluvat totaaliteettiin, niitä on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti.
Dialoginen, ts. tutkijan oma nykyaika ja tutkimuskohteen mennyt nykyaika kohtaavat dialogissa. Hyvä tutkimus ei vain anna tietoa menneisyydestä, vaan myös välineitä oman ymmärryksemme korjaamiseen.
Aktiivinen, ts. historiallinen tieto on aktiivista, koska monikerroksinen historia on läsnä jokaisessa nykyisyydessä ja muovaa tulevaisuudessa mahdolliseksi aukeavaa vaihtoehtojen kenttää.

Mielestäni tällainen perinteisiä tieteenalarajoja rikkova ja metodologialtaan monipuolinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa tutkimukseen on oikein kannatettava ja hedelmällinen!

Oppimispäiväkirja1. vko, johdatus kulttuurihistoriaan

2009-09-14T11:19:00.004+03:00

Maanantai 14. syyskuuta

Peruskurssimme Moodle-alueella keskustelu käy jo vilkkaana. Muiden kirjoituksia lukemalla olen saanut pari uuttakin ajatusta.

1) Kulttuurihistoria erottuu yleisestä historiasta siinä, että se tutkii suurmiesten (ja useinhan näiksi "suuriksi" pääsivät juuri miehet) ja voittajien tekojen sijasta tavallisten ihmisten toimintaa.

Tämä on hyvä ajatus ja myös mielenkiintoisempi aihe kuin suurtekojen ja voittojen historia.

2) Historian/ajan kerroksellisuus ja kulttuurin syvärakenteen fundamentaaliset peruskoodit.

Olen usein miettinyt samantapaista asiaa suhteessa arvomaailmaan. Voiko olla universaaleja kulttuurista riippumattomia arvoja (esim. humaanisuus, ihmisoikeudet, väkivallattomuus, jne.), jotka kuuluvat ihmisyyteen aikakaudesta riippumatta ja olisivat siis varmaan näitä fundamentaalisia peruskoodeja? Itse toivon, että näin olisi.

Tämän näkökulman osalta odotan lisäselvennystä opintomateriaalin artikkeleista. Tulisipa puuttuva opinto-opas jo pian!

Oppimispäiväkirja1. vko, johdatus kulttuurihistoriaan

2009-09-11T17:36:00.008+03:00

Perjantai 11. syyskuuta

Tänään saimme ensimmäiset valinnaiset kysymykset vastattaviksemme. Minulla tosin ei ollut valinnanvaraa, koska en vielä ole saanut tarvitsemaani materiaalia, eli opinto-opasta (ne olivat loppuneet kesken). Toistaiseksi uuden oppiminen jää siis vain oman ajatteluni ja muiden kommenttien lukemisen varaan.

Meille ilman opasta toistaiseksi jääneillekin opettajamme oli kuitenkin keksinyt oikein innostavan kysymyksen:

”Miten miellät kulttuurihistorian, mitä siltä odotat? Kuvaile hiukan, minkälaisia elämänalueita ajattelet kuuluvan kulttuurihistorian piiriin. Kerro, oletko lukenut kirjoja, joissa mielestäsi on ollut kulttuurihistoriallinen ote, tai nähnyt esim. kulttuurihistoriallisia dokumenttiohjelmia? Miten ylipäätään miellät ilmiöitten historiallisuuden ja kulttuurisuuden? Oletko miettinyt, miten kulttuurihistoria eroaa aate- ja oppihistoriasta, taidehistoriasta, yleisestä historiasta, Suomen historiasta, taloushistoriasta, poliittisesta historiasta jne. ?”

Mieleeni tuli heti asioita, jotka kirjoitan vastaukseeni. Ja juuri tuo viimeinen kysymyksen osa onkin eräs itseäni kiinnostava asia. Ehkä löydän siihen vastauksia kurssin aikana!

Uusi alku? (Kulttuurihistoriaa)

2009-09-09T15:33:00.009+03:00

Blogini jäi täysin heitteille viime keväänä en ole kirjoittanut riviäkään huhtikuun jälkeen.

Nyt päätin aloittaa uuden harrastuksen: kulttuurihistorian verkko-opintoina Turun yliopiston Avoimessa. Kurssikirjat vaikuttavat ainakin nimien perusteella kiinnostavilta. Ehkä saan uusia näkökulmia kulttuurin kulutukseeni?

Ajattelin myös, että voisin kirjoittaa tänne jonkinlaista opintopäiväkirjaa. Ajatuksia ja tuntemuksia opiskelusta. Täyttyvätkö odotukset, millaista on opiskella verkkoyhteisössä, onko kirjallisuus todella kiinnostavaa?

Katsotaan...

Kulttuurihistorian peruskurssi 5 op

Jatkokertomus

2009-04-01T21:52:00.005+03:00

Eräänä aamuna kun herään, en muista missä olen. Hätkähdän. Haravoin katseellani valkoista kattoa ja seiniä yrittäen löytää jotain tuttua. Seinät ovat paljaat, katossakaan ei ole edes lamppua. Lakanat ovat mustat. Makaan joustinpatjalla lattialla. Vasemmalla on ikkuna. Sen peittävät punaiset verhot, joiden läpi siivilöityy hiukan himmeää valoa. Huone on hämärä, melkein pimeä.

Yritän kohottautua. En pysty, lihakseni eivät tottele.

- Missä mä oon, yritän huutaa. Mutta kurkustani ei kuulu pihaustakaan. Pelko imeytyy minuun kuin vesi pesusieneen.

Sitten huone alkaa mustua silmissäni, oudot kirkuvan väriset kuviot tanssivat katossa. On kuin olisin eksynyt 60-lukulaiselle psykedeliatripille. Jokin musta olento alkaa valua katosta minua kohti. Yritän riuhtaista itseni ylös päästäkseni pakoon, mutta en edelleenkään pysty liikkumaan. Musta olento tarttuu minuun kiinni ja kipu lävistää pääni kuin kirskuva sähkövirta.

Säpsähdän hereille henkeä haukkoen. Nousen istumaan kuin vieterinukke. Huh, mikä painajainen! Olen kuitenkin edelleen vieraassa valkoisessa huoneessa, runkopatjalla mustien lakanoiden keskellä. Missä oikein olen?

Ovi aukeaa ja sinä astut sisään. Niin, minähän olen nyt luonasi.

- Huomenta kaunis, sanot hymyillen. Ojennat minulle lasia, jossa on vastapuristettua appelsiinimehua.

- Huomenta, vastaan hämmentyneenä ja tartuin lasiin. Helpotus ja pehmeä ilo virtaavat minuun kuin raikas mehu, jolla kostutan kuivaa suutani.

- Kahvi on valmista. Otatko paahtoleipää?

- Kiitos joo, kuulostaa ihanalta!

Kuoriudun peiton alta ja nousen ylös. Minulla on päälläni sinun T-paitasi ja pikkuhousut, muut omat vaatteeni lojuvat kasassa lattialla. Vedän farkut ylleni ja tassuttelen perässäsi keittiöön. Siellä espresson ja vastapuristetun appelsiinimehun tuoksuihin sekoittuu paahtimesta nouseva lämpenevän leivän tuoksu. Olet kattanut pöydälle espressokupit ja leipälautaset. Lisäksi olet laittanut tarjolle voita, emmentaljuustoa, kirsikkatomaatteja ja rucolaa. Olen varmasti Taivaassa!

Leivät pomppaavat paahtimesta, ja laitat ne lautasillemme hyräillen jotakin tuttua kappaletta, jonka nimeä en muista. Sitten ojennat Hesaria.

- Haluatko aloittaa etu- vai takaosasta? Hymysi on lämmin kuin toukokuinen auringonpaiste ulkona ikkunalasin takana.

- Vaikka etuosasta, jos sulla itselläsi ei ole väliä.

Tuntuupa kotoisalta, vaikka tapasin sinut ensimmäistä kertaa vasta viikko sitten! Kupliva ilo täyttää mieleni. Vilkaisen salaa kasvojasi, olet syventynyt kulttuurisivuihin. Vaalea hiussuortuva on karannut korvasi takaa ja roikkuu hiukan sänkisellä poskellasi. Tummansinisten silmiesi yllä kaareutuvat pitkät vaaleat silmäripset ja niiden yläpuolella hiukan tummemmat tuuheat kulmakarvat.

Et ehkä ole valtavirtakäsityksen mukaisesti komea, mutta edustat juuri sitä miestyyppiä, johon olen aina langennut: olet hoikka, melkein laiha ja pitkäraajainen. Sinulla on olkapäille ulottuvat paksut hiukset ja pukeudut boheemin tyylikkäästi. Sama tyylikkyys, jopa taiteellisuus näkyy myös kotisi sisustuksessa. Olet pinnalta katsoen kaikkea sitä, mitä ihailen.

Käännän katseeni omaan osaani lehdestä ja ajatukseni siirtyvät päivän uutisnostoihin.

Miksi?

2009-04-01T21:44:00.003+03:00

Tahdon - en saa.
En tahdo - minun täytyy.
Uskon - eihän nyt sentään.
En usko - niin se käy.
Toivon - ei tässä maailmassa.
Pelkään - pian sen näen.

Kristillinen etiikka?!

2009-03-18T09:34:00.003+02:00

Katolinen kirkko pitäisi lakkautta kansainvälisten ihmisoikeuksien nimissä! Miten keskiajan moraalikoodeihin jumiutunut tekopyhä ja patriarkaalinen instituutio saa yhä nykyään rauhassa hallita miljoonien ihmisten elämää!?

Tuoreimmat esimerkit:

Brasiliassa kirkko julisti pannaan 9-vuotiaan pikkutytön, jolle tehtiin abortti, kun hän alkoi odottaa kaksosia oman isäpuolensa raiskattua hänet. Lue lisää.
Paavin mielestä kondomit vain pahentavat AIDS-ongelmaa. Hänen neuvonsa on seksistä pidättäytyminen. Näin viisaita ohjeita hän jakelee Afrikassa, missä on yli 22 miljoona HIVin kantajaa (Saharan eteläpuolinen Afrikka). Lue lisää.

En enää osaa päättä kumpi on pahempaa: ääri-islamistinen ajattelu vai katolisen kirkon opit...

Listoilla (juuri nyt)

2009-03-13T13:12:00.010+02:00

Minua ärsyttää/vihastuttaa/surettaa:

Paavi ja katolinen kirkko.
Lex Nokia.
Venäläiset toimittajat, jotka eivät pysy hengissä. Eli Venäjän puutteellinen (lue: Putinilainen) sananvapaustilanne.
Väärä lamantorjunta: kulutushysterian lietsonta ja ilmastonmuutoksen unohtaminen.
Yliopistouudistus (erityisesti yliopistojen markkinaohjautuvuus ja profilointi).
Typerä kiistely Suomen maahanmuuttopolittikasta (rasistiset kommentit ja todellisten ongelmien unohtaminen).
Bob Helsinki.
Liian suuri asukastiheys Helsingin keskustassa (erityisesti ruuhka-aikoina).
Työpaikka Helsingissä eikä Turussa.
Helsinki (joskus)
Töihin meneminen (erityisesti maanantaisin).
Minä itse.

Minua ilahduttaa/rauhoittaa/lohduttaa:

Rakkaus ja Rakastettuni.
Rakkaat ystäväni.
Lennon ja Moon.
Hyvä musiikki.
Hyvät elokuvat ja TV-sarjat. (Siis hyvät.)
Kulttuurielämykset.
Bar Kuka.
Turku ja Aurajoki.
Kevät ja aurinko.
Voima (lehti).
Töiden tekeminen (aina joskus).
Minä itse.

Arkiaamu

2009-03-10T09:42:00.010+02:00

Aamu. Väsyttää. Jäisin Rakkaani uniseen ja lämpimään kainaloon. Nukahtaisin uudelleen hänen tuhistessa korvaani pehmeästi...

Mutta ei. On lähdettävä töihin.

Kissatkin ovat havahtuneet herätyskellooni. Moon naukuu vaativasti korkealla äänellään ja Lennon kömpii sänkyyn tallustelemaan päälleeni.

- Huomenta! Nouse heti ylös antamaan meille ruokaa, ne sanovat.

Vääntäydyn ylös huokaisten ja laahustan kylpyhuoneeseen. Pesen kasvoni kylmällä vedellä. Käyn suihkussa ja puen.

Käyn herättämässä Rakkaani. Hän kertoo millaista unta näki. Rakkaani näkee paljon unia.

Hän tulee kanssani aamiaiselle, vaikkei lähde omiin töihinsä kuin vasta iltapäivällä. Juomme kahvia vastakkain ja luemme Hesarin. Minä aloitan A-osiosta ja hän kulttuurisivuista. Kommentoimme kiinnostavia uutisia. Hyviä ja huonoja. Useimmat ovat huonoja. Herään hiljalleen uuteen päivään.

Sitten onkin aika lähteä. Hyvästelen Rakkaani, joka lähtee tänään taas pois luotani. Hänen työnsä ei ole samassa kaupungissa.

Kävelen kohti työpaikkaani ja alan odottaa seuraavaa viikonloppua...

VOIMAkasta journalismia

2009-03-04T13:18:00.006+02:00

Voima-lehti teki sen taas! Vaihtoehtoista ja kriittistä näkökulmaa löytyy tällä kertaa (nopealla poiminnalla) mm. seuraavista aiheista:

"Älä ruoki lamaa" -kampanja ja Lama tekee hyvää
Karsein raato 2009 - asiaa turkiksista julkkisten yllä
Pink & blue - eli miten työtöistä tehdään naisia ja pojista miehiä (heti vauvasta lähtien)

Katso myös kestosuosikkini vastamainokset!

Löydä oma Voimasi!

Viikon paras uutinen

2009-03-03T18:38:00.011+02:00

Kuulin tänään hyvän uutisen! Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu syyte Olavi Mäenpäälle kiihotuksesta kansanryhmää vastaan radiohaastattelussa viime eduskuntavaalien alla. Mäenpää on tunettu äärioikeistopopulisti kotikapungistani ja on jo vuosia kerännyt paikkakunnan aivottomien rasistien ja "protestoijien" äänet.

Mäenpää oli radiolähetyksessä käyttänyt törkeää kieltä ja uhannut väkivallalla raiskaajia ja täällä vuosikausia muiden kustannuksella elävää roskasakkia, jollaiseksi hän yleisti maahanmuutajat ja romanit. (Mäenpää itse pitää kotikaupunkini kansankuppiloissa hovia, jota ei voi kuvailla kuin roskasakiksi: typeriä, juoppoja ja väkivaltaisia rasisti-skinejä. toim. huom.) Hän tietenkin kiistää syyllisyytensä, onhan hänellä mielestään oikeus tähän henkilökohtaiseen mielipiteeseensä. Eihän sillä ollut tarkoitus vaikuttaa muihin, vaikka kyseessä olikin siis eduskuntavaaliehdokkaana annettu haastattelu. Mäenpää on jo kerran aikaisemminkin tuomittu rasismista.

Seuraavaksi käräjäoikeuden listoilla on tulossa käsittelyyn viime kunnalisvaaleihin littynyt Jussi Halla-Ahon rasistinen verkkokirjoittelu.

Voittakoon oikeus! Olavi Mäenpää on saanut syytteen rasismista.

Viikon huonoin uutinen

2009-03-03T18:09:00.011+02:00

Helsingin Sanomat on (kerrankin) ansiokkaasti yrittänyt pitää esillä sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistuksen, eli tuttavallisemmin Lex Nokian tai Urkintalain, epäkohtia ja ongelmia.

Lakiuudistuksen valmistelu onkin paljastunut pöyristyttäväksi runnonnaksi. Silti kabinettivalmistelun kähminnät tai edes lakiehdotuksen selkeä ja laalajalti tunnustettu perustuslainvastaisuus eivät ole estäneet hallitusta esittelemästä lakia eivätkä estä kansanedustajia äänestämästä sen puolesta.

Lakimuutoksen ajajien onneksi hallitus päätti lähes samaan aikaan esittää eläkeiän nostoa, jonka vastustamiseen oppositio nyt käyttää kaikki voimavaransa. Lex Nokian ongelmia ei kukaan enää muista.

Mielenkiintoisinta kuviossa on kuitenkin ammattiliittojen rooli. Ne ovat nyt käynnistäneet vuosikymmenen suurimman kampanjan, kun niiden mielestä työntekijöiden perusoikeuksiin puututaan törkeästi ammattiliittoja kuulematta, kolmikanta romutetaan, jne. Samat ammattillitot ovat hiljaisesti hyväksyneet tai jopa antaneet tukensa Lex Nokialle, jonka taakse niitä painostettiin kovin ottein. Jopa törkeä henkilökohtainen uhkailu lain valmistelun aikana on nimetty tavanomaiseksi tavaksi keskustella työmarkkinajärjestöjen välillä.

Käsittämätöntä! Kumpi on työntekijöille tärkeämpää, heidän pääsynsä eläkkeelle pari vuotta aiemmin vai välttyminen henkilökohtaisten sähköpostiviestien vakoilulta? Vai onko niin, että jos vain ammattiliitot otetaan mukaan valmisteluun, vaikka se olisikin pakottamista ja salassa käytävää kähmintää, niin silloin kaikki on hyvin?

Myös ministerien ja kansanedustajien tulisi ottaa vastuu, hallitus ja eduskunta eivät saa hyväksyä yksilön perustuslaillisia oikeuksia loukkaavaa lakia. EIVÄT VAIN SAA!

Seuraavien vaalien alla katson tarkasti, miten oma ehdokkaani toimi tässä äänestyksessä. Jos hän vielä on ehdokkaana seuraavissa vaaleissa...

Onnen tyttö!

2009-02-15T15:19:00.003+02:00

Minulla on maailman hurmaavin mies. Lisäksi minulla on maailman paras ystävä, jolta sain maailman ihanimman ystävänpäivälahjan.

Lucky me!

Huono omatunto

2009-02-15T14:58:00.003+02:00

Minulla on huono omatunto:

1) Omaan mielipteen siitä, miten tulisi elää oikein eettisyyden, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden (niin paikallisen kuin globaalinkin) ja ympäristön kannalta. En kuitenkaan toteuta kaikkia näitä periaatteitani käytännön elämässäni. Olen siis tekopyhä.

2) En anna almuja kerjäläisille enkä lahjoita säännöllisesti rahaa millekään hyväntekeväisyysjärjestölle. En myöskään saa aikaiseksi mennä luovuttamaan verta.

3) En kuluta eettisesti ja hiilijalanjälkeni on aivan liian suuri.

4) En harrasta tarpeeksi liikuntaa enkä saa lopetettua sikarien polttoa.

5) En pidä tarpeeksi yhteyttä perheenjäseniini. Myös monet ystävät jäävät liian vähälle huomiolle.

6) Olen itsekäs ja lopulta kiinnostunut vain omista ongelmistani.

7) En kirjoita tätä blogia tarpeeksi usein.

Itsesääli

2009-01-29T15:09:00.004+02:00

Olin taas työpaikkahaastattelussa kotikaupungissani. Hetkeksi toivo heräsi, keskustelu tuntui menneen hyvin.

Sitten totuus iski taas kuin märkä rätti vasten kasvoja. Se olisikin ollut aivan liian täydellistä ollakseen totta...

Työpaikan haku on uuvuttavaa puuhaa. Etenkin, jos työtä etsii kaupungista, josta on alunperinkin joutunut muuttamaan pois työn perässä. Sopivia paikkoja on tarjolla harvakseltaan ja niihin on aina joukoittain toinen toistaan ansiokkaampia hakijoita. Aina löytyy joku, joka on vielä parempi, osaavampi, pätevämpi ja/tai sopivampi kyseiseen tehtävään.

Jos ei pääse edes haastatteluun, tuntuu pahalta. Jos pääsee haastatteluun, toivo herää ja kun paikkaa ei kuitenkaan saa, tuntuu vielä pahemmalta. Mikä minussa on vikana, kun en taaskaan tullut valituksi?

Miten pitää pintansa pettymyksestä toiseen menettämättä itsetuntoaan kokonaan? Ja miten löytää motivaatio nykyiseen työhön, kunnes uuden työn mahdollisesti joskus tulevaisuudessa saa? Vai saako sittenkään? Ainakaan tämänhetkinen lama ei auta asiaa.

Itsesääliin on helppo vajota...

Ahtaanpaikankammo

2009-01-21T20:05:00.005+02:00

Helsingissä ei kannata olla päivätöissä. Jos vapaa-aikaa on arkisin klo 17 jälkeen ja viikonloppuisin, ei mitään asioita voi tehdä ilman kymmeniä ja satoja muita ihmisiä.

Kaduilla on ruuhka, kaupoissa tungos, liikennevälineissä ahtaus. Edes harrastaa ei voi, jopa uimahallissa joutuu uimaan jonossa!

Täällä ei myöskään ole vielä opittu elämään suurkaupunkielämää, pahimmassakaan ahtaudessa ihmiset eivät huomioi toisiaan ollenkaan. Ahdistavaa!

Pääsisimpä asumaan takaisin kotikaupunkiini. Siellä mahtuu sentään hengittämään...

Yksin kotona (osa 2)

2009-01-10T23:04:00.003+02:00

Pitkät unet. Hidas aamu. Hiukan kotitöitä (loput huomenna), suihku, ripsiväriä ja kaupungille.

Lounas, hengailua ja shoppailua ystävän kanssa. Kotiin TV:n ääreen. Tänä viikoloppuna ei alkoholia, eikä baareja.

Päivä oli mukava. Ilta töi ikävän. Ja bulimian. Miten saan vielä kuusi päivä kulumaan, kun jo ensimmäisen jälkeen olen näin rauhaton?

Baaritta pärjään loistavasti. Mutta ilman sinua, Rakkaani, olen täysin hukassa...

Yksin kotona (osa 1)

2009-01-09T20:30:00.003+02:00

Viikonloppu yksin kotona. En edes muista koska viimeksi. Outo tunne.

Toisaalta on kauhea ikävä ja tuntuu surulliselta. Toisaalta on hyvä mieli, onhan joku jota ikävöidä.

Nyt voin tehdä omia asioitani (onko niitä?). Voin kirjoittaa (osaanko?). Voin tehdä rästiin jääneet kotityöt (viitsinkö?). Voin harrastaa liikuntaa (saanko aikaiseksi?).

Ainakin voin kutoa, lukea ja löhötä zombiena sohvalla TV:tä tuijottaen.

Hmmm....

"Älä ruoki lamaa!"

2009-01-08T15:02:00.005+02:00

Facebookiin oli tullut uusi ryhmä, "Älä ruoki lamaa!" Iso ja kuuluisa mainostoimisto Bob Helsinkihän se siellä on elinkeinoelämän asialla:

Suomalainen elinkeinoelämä on lähtenyt laajalla rintamalla selättämään lamaa yhteiskampanjan voimin. Keskiviikkona käynnistetyn Älä ruoki lamaa -kampanjan tehtävä on korvata pelon ja epätietoisuuden ilmapiiri ihmisten mielissä realistisella näkemyksellä omasta taloustilanteesta.

Liika varovaisuus kuluttamisessa on yksi lamaa ruokkiva tekijä, johon monet negatiivista uutisointia pelästyneet kuluttajat nyt turvautuvat. Suomalaisista yli kolmannes on tutkimusten mukaan vähentänyt kulutustaan laman pelossa.

Eihän lama tietysti ole vain elinkeinoelämän ongelma ja tottahan sekin on, että lama on pitkälti psykologiaa. Media on onnistunut todella lyhyessä ajassa saamaan koko kansan uskomaan täysin itseään toteuttavaan lamaennusteeseen. Kun ihmisille jauhetaan päivästä toiseen, että työttömyys uhkaa, he alkavat uskoa siihen ja muuttavat käyttäytymistään.

Suhtaudun silti suurella varovaisuudella Älä ruoki lamaa -kampanjan kulutuskehotukseen. Turhaan ja kestämättömään kulutuksen kasvuun perustuva voittojen maksimointihan meidät laman laukaisseeseen finanssikriisiin alunperin ajoi. Ilmastonmuutoksesta puhumattakaan.

Helsingin Sanomien (pe 2.1.2009) tekemän kyselyn mukaan suomalaisten mielipiteet hallituksemme keskeisimmistä tehtävistä ovat laman iskiessä muuttuneet: työttömyyden ehkäisy on noussut ilmastonmuutoksen torjuntaa tärkeämmäksi.

Ymmärrettävää sinänsä, mutta mitä hyötyä on työpaikasta jos ympäristö muuttuu elinkelvottomaksi?

Voisimmeko siis torjua lamaa kuluttamalla kukin oman taloustilanteemme mukaan järkevästi ja kestävällä tavalla? Energian säästö, aineettomien palvelujen sekä kierrätys- tai luonnonmateriaaleista valmistettujen tuotteiden suosiminen ei varmasti ole huono asia lamankaan aikana?!

Sopeutumisvaikeuksia

2009-01-08T10:29:00.004+02:00

Minulla on soputumisvaikeuksia. Paluu arkeen - pehmeästä laskusta huolimatta - on ollut paljon vaikeampaa kuin kuvittelin.

Sopeutumisvaikeuksia on ollut myös Rakkaani työprojekteihin ja niiden aikatauluihin. Nyt olisi edessä puoli vuotta elämää, jossa tapaamme käytännössä vain viikonloppusin ja hän on silloinkin töissä. Ja minun pitää matkustaa sinne toiseen kaupunkiin lähes joka viikonloppu...

Enhän minä tämmöistä elämää halua! Enkä ihmissuhdetta, jota eletään vain viikonloppuisin!

Yhden päivän epätoivoisen mykkäkoulun ja yhden melkein riidan jälkeen olen ottanut lusikan kauniiseen käteeni.

Työstä on nyt revittävä mielenkiintoa niin kauan kuin uutta työtä kotikaupungista ei löydy. On hyväksyttävä se, että jään toistaiseksi pääkaupunkiin. Siispä nyt pitää tehdä asiat mahdollisimman helpoiksi: ensi viikolla alan tosissani järjestellä jo valmiiksi puhuttua siirtymistä osittaiseen etätyöhön.

Asiat voi tehdä helpoimalla tavalla myös ihmissuhteessa. Liikkuminen kaupunkien välillä on järjestelykysymys. Myös yhteistä aikaa löytyy, vaikkei yhtä paljon kuin viime kuukausina. Rakkaani tekee kyllä oman osansa asioiden järjestämisessä.

Ja ikäväkin voi olla ihana asia. Hän on kyllä kaiken odottelun arvoinen! Näin hyvää suhdetta ei sovi menettää.

Onnellinen?

2008-12-31T11:02:00.004+02:00

Olen väsynyt, mutta minulla on hyvä mieli. Eilen vietin hauskan illan ystävieni kanssa ja pian lähden kotikaupunkiini vastaanottamaan uutta vuotta Rakkaani ja toisten läheisten ystävien kanssa.

Tajusin jälleen, että vaikka kaipaankin kotikaupunkiini, myös täällä toisessa kaupungissa on ihania ihmisiä, hyviä ystäviä. (Ja joitain heistä voin tavata kummassakin paikassa... toim. huom.)

Vaikka työni usein tuntuukin tylsältä, ei elämäni ole ollenkaan hassumpaa.

Voisikohan olla niin, että minun pitäisi tunnustaa olevani onnellinen...?

Uusi vuosi tulee - olenko valmis?

2008-12-29T10:34:00.003+02:00

Uusi vuosi. Lupauksia, päätöksiä, muutoksia?

Tämä on ollut hyvä vuosi. Pääsin vihdoin Lontooseen ja löysin Rakkaani. Ei huono saldo.

Siltikään en ole tyytyväinen. "Yksi jää aina puuttumaan ja muu on turhaa." Kun sain ihmissuhteen, tyytymättömyyden syyksi tuli työ. Haluan jotain uutta. Jotain muuta.

Hakemalla en ainakaan lähitulevaisuudessa saa sellaista työtä ja sieltä mistä sitä haluaisin. Pitäisi siis tehdä jotain radikaalimpaa.

Mutta en ole valmis. En uskalla...

Rentoutumisen taito

2008-12-25T20:21:00.005+02:00

Olen aina stressaantunut. En osaa ottaa rennosti. Arki on toistuvia velvollisuuksia, jotka pitää suorittaa täydellisesti. Olen täysin kyllästynyt työhöni. Se vie ilon elämästä.

Vain viikonloppusin voin elää sitä toista elämää, omaa itseäni. Mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Olen jakautunut persoona, myös se arki on osa minua.

Ja myös vapaa-aika on täytettävä toiminnalla. En osaa olla oman pääni kanssa kahden. Tyhjyys iskee.

Koskaan ei siis ehdi levätä.

Nyt olen paikassa, jossa en voi suorittaa yhtään velvollisuutta. Voin vain nauttia Rakkaani ja hänen perheensä seurasta, talvisesta maalaismaisemasta, hyvästä ruosta, saunasta ja unesta. Levätä.

Sekä henki että ruumis rentoutuvat. Se vaatii harjoitusta. Ensimmäisen päivän jälkeen jouduin vielä väsyneenä töihin unessani.

Ehkä ensi yönä osaan jo rentoutua nukkuessanikin.

Ja huomenna jo pääsenkin taas siihen hauskanpitoon, Rakkaani kanssa pohjoisen kaupungin yöelämään...

Joulurauha

2008-12-24T16:30:00.004+02:00

Rauha hiipi mieleeni eilen, puoliksi salaa. Pääsin pois pimeästä, talvettomasta kaupungista. Nyt on vain hyvä olla. Rakkaani kanssa, talvisessa maisemassa, ihanien ihmisten vieraana. Täydellinen joulu!

Split society

2008-12-18T20:58:00.007+02:00

Kuuntelin uutiset, enkä voinut uskoa korviani. Aiheet olivat niin absurdeja, että niiden on pakko olla sairasta huumoria?!

1. Tupakan hallussapito kielletään alaikäisiltä ja alaikäisille myymisestä tehdään rangaistava rikos. Täysi-ikäisillekin tupakkaa myydään vain pyynnöstä tiskin alta. Tupakan mainonnan (joksi luetaan mm. lakritsipiippujen myynti) lisäksi nuuskan maahantuonti kielletään kokonaan.

2. Alkoholittomien juomien käytöstä laaditaan ohjeistus, koska ihmiset eivät enää osaa juoda oikein. Tähän taas on syynä mehujen sekä virvoitus- ja energiajuomien paisunut markkinointi.

3. Maksatuotteiden käyttöä halutaan rajoittaa lapsiperheissä. Esimerkiksi maksamakkaran syöminen enemmän kuin 4-5 leivän päällyksenä on epäterveellistä alle kouluikäisille lapsille. Maksapihvejä tai maksakastiketta ei heille ei tulisi tarjota ollenkaan. Maksan liika A-vitamiini voi tehdä lapset uneliaiksi.

Suomessa ei siis ole kuin kahdenlaisia ihmisiä: holhoajia ja täysin edesvastuuttomia uusavuttomia?!

Split personality

2008-12-18T09:59:00.001+02:00

Minun pitäisi kai alkaa kirjoittaa työblogia. En ole vielä päättänyt haluanko. Sitä blogia kirjoittaisi työminäni. En minä itse.

Voimaa

2008-12-17T12:24:00.008+02:00

Voima on hyvä lehti. Tutustuin siihen, kun se jostain syystä alkoi tulla minulle töihin. (Ja nythän lehteen kuuluu myös erillinen verkkojulkaisu Fifi.)

Uusimman numerossa kiinnostivat mm. Volvon herkkänahkaisuus ja Sasi Nokian asialla (painetun lehden kansijuttu, ei vielä netissä).

Ja ehdottomat suosikkini: vastamainokset, jotka saa nyt myös julisteina!

"Talonkorkuisin alusvaate- ja bikinikuvin pikkuprinsessojen kehonkuvan kimpuun hyökkäävä yhtiö valmistaa kertakäyttömuotia..."

Samalta saralta: Mainoskupla-kilpailun satoa.

"Nuoret rakastavaiset"

2008-12-16T19:22:00.009+02:00

Tapasin Rakkaani noin kahdeksan kuukautta sitten. Edelleen hän on hienoin ihminen, jonka tunnen. Älykäs, herkkä, humaani, taiteellinen, epäitsekäs ja tunteellinen. Kuitenkin hän on samaan aikaan hyvin ruumiillinen ja maanläheinen. Miten mies voi olla kaikkea tuota?

Minä en antsaitse häntä... Itse olen pedantti, pahantuulinen ja synkkyyteen taipuvainen tylsä tavis.

Jostain syystä hän tuntuu kuitenkin välittävän minusta. Ja ystäväporukassa, jossa olemme ylivoimaisesti vanhimmat, meitä nimitetään nuoriksi rakastavaisiksi. Taidamme olla aika nössöjä.

Rakkaani on Hirvifarmari.

Prinsessasta tuli kuningatar

2008-12-12T23:45:00.005+02:00

Pikku prinsessat ovat kasvaneet isoiksi. Nyt heidät halutaan kaikki Stockmannin asiakkaiksi. Marie Antoinette johdattaa kaikki hyvin toimeen tulevat ostosparatiisiin. Näyteikkunassa näkyvät jopa ne kuuluisat leivokset.

Luontevaa jatkoa Kingdom of Shopping -teemalle.

Joulun aikaanhan on taas hyvä muistaa, että vain rikkailla on väliä. Onneksi en ole töissä mainostoimistossa...

Kuningatar Stockmannilla
"Joko Stockmannin mainosväen tyylitaju pahasti hukassa, tai heidän joukkoonsa on soluttautunut virnistelevä ironikko."

Lama tulee, entä ilmaston muutos?
"Stockmannin mainoksissa pomppiva Marie Antoinette on entistäkin osuvampi joulukaupan symboli: tulkaa hakemaan puoli-ilmaisia leivoksia, kohta teillä ei ole varaa edes leipään…"

Miehen työkalut

2008-12-08T12:31:00.005+02:00

Rakkaani kirjoittaa rujoja lauluja. Niissä elämän synkkyys ja kurjuus saavat onnettoman lopun.

Silti hän on valoisin, tasapainoisin, hyvin ja onnellisin ihminen, jonka tunnen. Tai ehkä juuri siksi.

Pohjoisemmassa ihmiset ovat kuulemma tasaisia, koska purkavat ahdistuksensa vihaiseen rokkiin. Esimerkkejä: Radiopuhelimet ja Brüssel Kaupallinen.

Pitäisiköhän perustaa bändi...?

Kitara, haulikko ja kirves - miehen työkalut.

Ura hallintovirkamiehenä

2008-11-25T20:17:00.003+02:00

Kerroin juuri eilen kehityskeskustelussa esimiehelleni, että en halua muuttua hallintovirkamieheksi. Haluaisin työssäni tehdä enemmän viestintää ja vähemmän hallintoa.

Ja tänään kirjoitin työpaikkahakemukseen, kuinka kokenut olenkaan yliopistohallinnon saralla. Niin tai näin, onnelliseksi en varmasti yliopistouralla tule koskaan. Mutta tämä työpaikka olisi sentään Turussa...

Suunnittelija, Turun yliopisto

Työn iloa

2008-11-25T09:55:00.009+02:00

Rakkaani tekee työkseen sitä mistä pitää. Hänen työnsä on harrastus ja harrastus työnsä.

Hänkin aloitti opinnot päämääränä uraputki isopalkkaisissa töissä, mutta valitsi lopulta toisin. Varakasta hänestä ei varmasti koskaan tule, mutta onnellinen hän on.

Joka arki-aamu katson kadehtien, kun hän lähtee töihin iloisena. Ja minä vain odotan seuraavaa viikonloppua...

Rakkaani töissä: Sakari Kurki

Kuka haluaa ruotsinlaivalle?!

2008-11-18T19:15:00.003+02:00

Kiire, kiire, kiire! Huomenna aamulla laivaseminaariin. Kaksi vuorokautta laivalla (lue: uivassa tax free- ja juopottelukompleksissa) ja kolmantena aamuna suoraan satamasta taas toimistolle.

En todella voi ymmärtää miksi toiset lähtevät näille matkoille innosta hihkuen! Itse viettäisin iltani paljon mielummin kotona, kuin ruotsinlaivan à la cartessa edustamassa kollegojen ja yhteistyökumppaneiden kanssa...

Eikö työasioita todella voi hoitaa työaikana!?

Pehmeä perjantai

2008-11-15T00:20:00.003+02:00

Raukeus hiipii jäseniini. Kohta liukenen siihen ja ajelehdin pois, pehmeään pimeyteen. Oman kaupunkini huomassa, lähimmäisteni joukossa, rakkaani sylissä. Minulla on hyvä olla. Juuri nyt. Tässä.

"Monipuolinen viestinnän ammattilainen..."

2008-11-12T22:04:00.009+02:00

Päätin taas hakea uutta työpaikkaa. Tällä kertaa omalta työnantajaltani. Vaikka oikeasti haluaisin sinne toiseen kaupunkiin...

Mutta kun tapahtuisi edes jotain uutta!

Jo neljäs hakemus tänä syksynä. Kuinkahan monta kymmentä niitä niitä tarvitaan, ennen kuin tärppää?

Valintoja - onko niitä?

2008-11-12T13:06:00.004+02:00

Viime päivinä silmiini on osunut kaksi työpaikkailmoitusta. Toinen työ olisi kotikaupungissani, jonne haluaisin. Toinen taas olisi ehkä tehtäväkuvaltaan kiinnostava.

Mutta paraneeko elämäni, jos vain vaihdan uuteen työhön täällä Helsingissä? Tai paraneeko työmotivaationi ylipäätään, jos vaihdan toiseen työpaikkaan?

Kyllästyisin todennäköisesti kuitenkin taas parin vuoden päästä...

Ja ottaisiko minua kukaan edes töihin!?

Harrastus: maailmanparannus

2008-11-10T19:21:00.002+02:00

Tilasin juuri uuden sähkösopimuksen Ekosähkö Oy:ltä. Tulevaisuudessa joudun maksamaan sähköstäni vuodessa noin 30 euroa aikaisempaa enemmän. Pieni raha, jos sillä voin pienentää tuottamiani hiilipäästöjä.

Ammatti: maailmanparantaja

2008-11-10T14:10:00.005+02:00

Tänään luin Voima-lehdestä, että Ikea on epäeettisesti toimiva yritys, joka kuitenkin markkinoi itseään ympäristöarvoilla. Harrastaa siis ekopesua ja markkinointikikkailua.

Tänään huomasin myös ilmoituksen, jolla Turun Ekotori hakee markkinointipäällikköä. Käytännössä työ on varmasti kaukana päällikkyydestä, mutta ainakin pääsisi markkinoimaan oikeasti hyviä asioita: kierrätystä ja pitkäaikaistyöttömien työllistämistä.

Pitäisiköhän hakea...?

http://www.turunekotori.fi/

Heijastimesta ystävä tunnetaan

2008-11-09T15:13:00.004+02:00

Sain eilen ystävältäni lahjan. Se oli sydämenmuotoinen heijastin, joka jakautui kahteen osaan. Minä sain keskustan eli pienen sydämen ja hän piti reunat. Nyt kun kuljemme yhä pimeämmässä syyssäässä, emme jää auton alle ja muistamme toisiamme. Sydämen osat eri kaupungeissa, mutta kuitenkin yhteydessä toisiinsa. Niin kuin minä ja ystäväni.

Takaisin kotiin?

2008-11-06T23:35:00.002+02:00

Lähdin pois kyllästyneenä kaikkeen. Halusin uuden elämän.

Sen sainkin - osittain. Tulin, näin, koin. Nyt se on tehty.

Haluan takaisin kotiin...

Hanki elämä!

2008-11-05T00:42:00.004+02:00

Onko elämäsi tylsää? Merkityksetöntä? Tyhjää?

Kirjoita itsellesi Elämä! Kirjoitusharrastus tuo sisältöä elämään. Tai sitten voit kirjoittaa sisällön puutteesta. Jos mikään muu ei toimi, voit kirjoittaa itsellesi kokonaan uuden elämän ja unohtaa masentavan "todellisuuden". Fantastista!

Tai sitten voit vain ilmottautua Ylen Elämä pelissä -ohjelmaan...

http://elamapelissa.yle.fi/ilmoittautuminen

Onko vastaus se, ettei ole vastausta?

2008-11-04T22:09:00.007+02:00

Tänään minulle annettiin ajattelemisen aihetta: Voisiko sittenkin olla niin, että tarkoituksena ei olekaan oman itsensä löytäminen, vaan se etsiminen... Niin kuin hienosti on jo sanottu, että on tärkeämpää olla matkalla, kuin päästä perille.

Mutta miksi se sitten tuntuu niin vaikealta?

I Wanna Live by the River

2008-11-02T20:14:00.003+02:00

Tänä aamuna kastelin tinttejä lintulaudalla pienessä puutarhassa, puutalojen keskellä. Päivällä lähdin kävelemään joen rantaan. Päiväkausia jatkunut sade oli vihdoin muuttunut auringonpaisteeksi. Vastapäisellä rannalla näin tutut maamerkit ja rakennukset.

Olin yksin, silti minulla oli hyvä olla. Olin juuri siellä missä halusinkin.

Mutta sitten minun piti lähteä kotiin Helsinkiin...

Tänä aamuna

2008-10-21T11:27:00.004+03:00

Heräsin ensimmäisen kerran, kun pikkuhiljaa kirkastuva aamulamppuni hehkui himmeän pehmeästi.

- Ääh, enää vajaa puoli tuntia aikaa nukkua, ehdin miettiä ennen vajoamista uudelleen uneen.

Onneksi kissat eivät sentään herättäneet minua tänä yönä kertaakaan...

Kun valo oli voimistunut kirkkaimmilleen ja puhelimeni herätysääni laukesi, avasin silmäni yllättävän pirteänä. Tai en nyt sentään pirteänä, mutten kuolemanväsyneenäkään.

- Ehkä tuosta lampusta on jotain hyötyä. Enää ei mene puolta tuntia itsensä repimiseen peiton alta, ajattelin.

Parasta piristettä olisi kuitenkin motivaatio herätä uuteen arkipäivään. Ajatus siitä, että on mukavaa mennä töihin. Jokin sisäinen palo, jota voisi edes hitusen reunasta toteuttaa työpaikalla. Tällä hetkellä minulla ei ole sitä.

Käyn töissä ansaitakseni rahaa, jota ilman en tule toimeen. Teen asioita, joissa olen ammattitaitoinen, ehkä jopa hyvä. Mutta en saa siitä iloa.

Ainahan voisi vaihtaa alaa tai ammattia. Mutta mihin vaihtaa, kun ei tiedä mitä haluaa tehdä?

Mitä mulle kuuluu?

2008-10-20T21:53:00.003+03:00

Osaan - enpäs osaa!
Haluan - enkä halua!
Teen - mitä muka?!
Miksi?